Odotamme maakunnissa kuumeisesti eduskunnan päätöstä maakunta- ja
sote-uudistuksen lakipaketeista. Asia on poliittisessa päätöksenteossa
ja laineet käyvät välillä aika korkeallakin. Julkinen kohina painottuu
ongelmiin ja yksityiskohtiin.
Sote-palvelut tarvitsevat laajemmat hartiat, siitä aletaan olla samaa
mieltä. Huolissaan voi kuitenkin olla, että seuraavan hallituksen
tehtävälistalle ollaan ottamassa kyllä sote, mutta muusta
uudistuksesta ei juuri puhuta.
Viivästyminen ja asioiden lykkääminen eivät ole ratkaisu, sillä
julkisen sektorin on uudistuttava joka tapauksessa. Muutos on
välttämätön, ja tämä muutos on jo kovaa vauhtia menossa.
Maakuntauudistus on paljastanut sen, että olemme Suomessa onnistuneet
vuosikymmenten aikana luomaan varsin moniportaisen ja –tahoisen
julkisen sektorin himmelin, jossa asioita katsotaan perinteisesti
hallinnonaloittain. Nyt olisi tilausta yhtenäiselle valtioneuvostolle
ja monialaiselle maakunnalle.
Ei ole mitään järkeä hoitaa saman asian eri puolia useassa eri
aluehallinnon organisaatiossa ja juoksuttaa näin asiakasta ovelta
toiselle. Meillä on maakunnassa valtavasti mahdollisuuksia hoitaa
asiat yhdessä nykyistä järkevämmin ja tehokkaammin, oli kyse sitten
työllisyyden hoidosta, yritysten kasvusta, rahoituspalveluista,
ihmisten elämänhallinnasta, hyvinvoinnin edistämisestä,
viljelijäpalveluista, kuljetuksista, kaavoituksesta, ilmastonmuutoksen
hillinnästä tai varautumisesta poikkeusoloihin.
Sähköinen asiointi ja tiedonkeruu ovat valtavassa murroksessa.
Tältäkään muutokselta ei voi sulkea silmiään. Monet asiat voidaan
nykyisin hoitaa fiksummin kotoa käsin puhelimella tai netin kautta.
Kun aiemmin tilastotiedot tulivat usean vuoden viiveellä, saadaan
asiakkailta nykyisin tieto reaaliajassa. Kyse on pitkälti siitä, miten
toimintaa osataan ja kyetään muuttamaan tämän tiedon pohjalta. Tässä
yksityiset terveysfirmat ovat valovuosia edellä.
Mitä paremmin tieto liikkuu viranomaisten välillä, sitä parempaa ja
hänelle sopivampaa palvelua asiakas saa.
Työelämän muutosvauhti on melkoinen. Varmaan jokainen meistä on
huomannut omassa ja työyhteisön tehtävissä ja toimintatavoissa
joitakin sellaisia rutiineja, jotka tuntuvat auttamattoman
vanhanaikaisilta ja jopa tarpeettomilta. Maailma ympärillämme on vaan
muuttunut ja ennen pitkää tärkeältä tuntunut asia on muuttunut
vähemmän tärkeäksi tai jopa tarpeettomaksi. Ja uusia tärkeitä asioita
nousee koko ajan.
Turha työ vie helposti energian uuden luomiselta. Jostain on siis
luovuttava, jotta uudelle, uudistumiselle ja kehittymiselle on tilaa.
Ei siis kannata yritä padota liikkeellä olevaa vettä, sillä jossakin
vaiheessa pato murtuu ja vesi syöksyy hallitsemattomasti eteenpäin.
Mennään mieluummin myötävirtaan, uteliaina ja päättäväisinä uutta
kohti. Kun teemme asiat fiksummin, voimme olla luottavaisia huomisen suhteen.
