Monipaikkaisuus ja etätyöskentely ovat olleet käytettyjä termejä tänä
vuonna sattuneesta syystä. Maakuntaliitossakin niitä viljellään
mielellään. Se kuuluu toki toimenkuvaan, koska Pohjois-Karjalan etu
on, että muualla Suomessa asuvat kakkosasunnon omistajat viihtyvät
seudulla myös lomakausien ulkopuolella.
Kun kaupungistumisen megatrendille ei mahdeta mitään, niin onhan se
jo puoli voittoa, että lähtijöiden tilalle saadaan edes
etätyöntekijöitä pyörittämään euroja pitäjissä. Mökkikunnat kuittaavat
kiinteistöveronsa, mutta vapaa-ajan asukkaiden tuloverotus taitaa
jäädä toteutumattomaksi unelmaksi. Sitä selvitettiin vuonna 2017
Tulevaisuuden kunta -hankkeessa, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.
Jos jotakin hyvää koronasta voi sanoa, niin ainakin se herätti
ihmiset huomaamaan oman maan mansikkamaiset puolet. Lähialueilla
retkeily ja kotimaanmatkailu eivät olekaan enää niin tylsiä
vaihtoehtoja. Maakuntaliittokin oli mukana järjestämässä ylimääräistä
parkkipaikkaa ja bussikyytiä Kolille, jotta huipulle johtava tie ei
vallan tukkeentuisi turistien autoista. Nyt elämme aikaikkunassa,
jolloin ilmiöstä joko tehdään kaunis jatkotarina tai se lässähtää
kertaluonteiseksi buumiksi.
Myös kesämökkien sekä asuntoautojen ja -vaunujen kysyntä kuuluu
kasvaneen reippaasti. Ostohousut jalassa on liikkunut yllättävän
nuorta väkeä. Mikäli vapaa-ajan asuntojen omistuksessa tapahtuu
todellinen sukupolvenvaihdos ja etätyöstä tulee sujuva käytäntö
työpaikoilla, niin monipaikkaisuuspuheille alkaa olla selkänojaa. Jo
nyt lähes 70 prosenttia kesämökin omistajista asuu muualla kuin mökin sijaintikunnassa.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuntien on muistettava mökkiläisiä
muutenkin kuin kiinteistöverolla ja satunnaisella rantakalaillalla.
Mutta mistä rahat esimerkiksi valokuituyhteyksien rakentamiseen, kun
kerran edellä mainitusta kaksoiskuntalaisten verotuksestakaan ei näytä
tulevan mitään? ”Puolikuntalaiset” haluavat todennäköisesti vaikuttaa
muutenkin kuin kirjoittamalla paikallislehden mielipideosastolle.
Omassa rajoittuneessa mielessäni hahmotan monipaikkaisuuden kodin,
vapaa-ajan asunnon ja työpaikan kolminaisuudeksi. Maakuntaliiton
kehitysjohtaja Eira Varis muistutti, että monipaikkaisuus on paljon
laajempi juttu. Se kattaa yleisesti liikkuvan elämäntavan.
Eiralla on jopa oma ”saunaindeksinsä” monipaikkaisuudelle: mieti
kuinka monta saunaa voit lämmittää luvan kanssa?
Entä jos ei tykkää käydä saunassa?
Palataan vielä siihen omaan vapaa-ajan asuntoon – paikallaan
jököttävään tai pyörien päällä liikkuvaan. Mitä järkeä on laittaa iso
kasa rahaa kiinni tuottamattomaan omaisuuteen vain sen takia, että
ulkomaan matka jäi väliin koronan takia? Tätä mietin ulkohuussin
takaseinän luukkua avartaessa. Mieleen tuli monta viisaampaa
sijoituskohdetta kuin mökki, jonka hankimme muutama viikko sitten.
Kärpästen lisäksi päässä pyörivät laina, kulut ja kaikki vaiva. Onko
wörttii, kuten juniorit tapaavat sanoa.
Täytyy luottaa siihen, että tunne vie voiton. Kuten mökkikuntani
rajalla sanaillaan: Elä ihmeessä, tule Juukaan!
Sami Tolvanen
Kirjoittaja on ostokrapulaa poteva viestintäpäällikkö.
Tämä kirjoitus on julkaistu
ensimmäisen kerran sanomalehti
Karjalaisen Maakuntaliitto nyt
-palstalla 2.8.2020.