Monipaikkaisuus ja etätyöskentely ovat olleet käytettyjä termejä tänä vuonna sattuneesta syystä. Maakuntaliitossakin niitä viljellään mielellään. Se kuuluu toki toimenkuvaan, koska Pohjois-Karjalan etu on, että muualla Suomessa asuvat kakkosasunnon omistajat viihtyvät seudulla myös lomakausien ulkopuolella.

Kun kaupungistumisen megatrendille ei mahdeta mitään, niin onhan se jo puoli voittoa, että lähtijöiden tilalle saadaan edes etätyöntekijöitä pyörittämään euroja pitäjissä. Mökkikunnat kuittaavat kiinteistöveronsa, mutta vapaa-ajan asukkaiden tuloverotus taitaa jäädä toteutumattomaksi unelmaksi. Sitä selvitettiin vuonna 2017 Tulevaisuuden kunta -hankkeessa, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Jos jotakin hyvää koronasta voi sanoa, niin ainakin se herätti ihmiset huomaamaan oman maan mansikkamaiset puolet. Lähialueilla retkeily ja kotimaanmatkailu eivät olekaan enää niin tylsiä vaihtoehtoja. Maakuntaliittokin oli mukana järjestämässä ylimääräistä parkkipaikkaa ja bussikyytiä Kolille, jotta huipulle johtava tie ei vallan tukkeentuisi turistien autoista. Nyt elämme aikaikkunassa, jolloin ilmiöstä joko tehdään kaunis jatkotarina tai se lässähtää kertaluonteiseksi buumiksi.

Myös kesämökkien sekä asuntoautojen ja -vaunujen kysyntä kuuluu kasvaneen reippaasti. Ostohousut jalassa on liikkunut yllättävän nuorta väkeä. Mikäli vapaa-ajan asuntojen omistuksessa tapahtuu todellinen sukupolvenvaihdos ja etätyöstä tulee sujuva käytäntö työpaikoilla, niin monipaikkaisuuspuheille alkaa olla selkänojaa. Jo nyt lähes 70 prosenttia kesämökin omistajista asuu muualla kuin mökin sijaintikunnassa.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuntien on muistettava mökkiläisiä muutenkin kuin kiinteistöverolla ja satunnaisella rantakalaillalla. Mutta mistä rahat esimerkiksi valokuituyhteyksien rakentamiseen, kun kerran edellä mainitusta kaksoiskuntalaisten verotuksestakaan ei näytä tulevan mitään? ”Puolikuntalaiset” haluavat todennäköisesti vaikuttaa muutenkin kuin kirjoittamalla paikallislehden mielipideosastolle.

Omassa rajoittuneessa mielessäni hahmotan monipaikkaisuuden kodin, vapaa-ajan asunnon ja työpaikan kolminaisuudeksi.  Maakuntaliiton kehitysjohtaja Eira Varis muistutti, että monipaikkaisuus on paljon laajempi juttu. Se kattaa yleisesti liikkuvan elämäntavan.

Eiralla on jopa oma ”saunaindeksinsä” monipaikkaisuudelle: mieti kuinka monta saunaa voit lämmittää luvan kanssa?

Entä jos ei tykkää käydä saunassa?

Palataan vielä siihen omaan vapaa-ajan asuntoon – paikallaan jököttävään tai pyörien päällä liikkuvaan. Mitä järkeä on laittaa iso kasa rahaa kiinni tuottamattomaan omaisuuteen vain sen takia, että ulkomaan matka jäi väliin koronan takia? Tätä mietin ulkohuussin takaseinän luukkua avartaessa. Mieleen tuli monta viisaampaa sijoituskohdetta kuin mökki, jonka hankimme muutama viikko sitten. Kärpästen lisäksi päässä pyörivät laina, kulut ja kaikki vaiva. Onko wörttii, kuten juniorit tapaavat sanoa.

Täytyy luottaa siihen, että tunne vie voiton. Kuten mökkikuntani rajalla sanaillaan: Elä ihmeessä, tule Juukaan!

Sami Tolvanen

Kirjoittaja on ostokrapulaa poteva viestintäpäällikkö.