Aamulla on hyvä tehdä strateginen valinta ja erikoistua älykkäästi
leivän leivontaan.
Kaurahiutaleet, vesi ja hiiva kulhoon ja vielä keittiöpyyhe kulhon
ympärille suotuisan toimintaympäristön tukemiseksi. Sitten onkin
tullut aika siirtyä sähköpostin ja aamupalaverin kautta
aluekehitystyön ihmeellisen maailmaan.
Resurssiviisaus on puolen päivän sana. Perinneresepti ei kerro
tarkkaa lisättävän jauhon määrää, mutta määrittelee, että resurssia
tulee olla riittävästi kestävän kasvun turvaamiseksi. Lisäarvoa
tuottaa hipsaus kansainvälistä toimintaa eli tässä tapauksessa suolaa,
oreganoa ja oliiviöljyä.
Aluekehittäjä muistelee samalla kaiholla Kerubin lounaspöytää
kotiruokalan tarjonnan ollessa jälleen yllätyksetöntä.
Kahvitauolla ollaan energiatehokkuuden ja palvelumuotoilun ytimessä,
sillä nyt on tullut aika leipoa leivät. Suotuisaa toimintaympäristöön
on tarpeen panostaa hetkinen lisää keittiöpyyhkeen alla ja sitten
koittaakin jännittävin hetki, paistaminen, johon sisältyy paljon
hiljaista tietoa sopivista lämpötiloista.
Aluekehittäjä saa itselleen hyvin mieluisan ajatuksen Excel-kaavion
tekemisestä prosessin eri vaiheista, mutta sysää sen sivuun ja
keskittyy uunituoreen valtakunnallisen aluekehittämispäätöksen lukemiseen.
Viimeinen pykälä uunista ulos! Ennen kohderyhmän
vaikuttavuusanalyysiä on hyvä tarjota lopputuotteelle vielä hetki
itsearviointiin keittiöpyyhkeen alla. Arvioinnin aikana on hyvä hetki
ennakoida biotaloutta ja laittaa sokeriherneen siemenet vesikuppiin
yöksi likoamaan huomista kylvöä varten. Tällä varmistetaan vihreä
kasvu pääsiäispöytään.
Ja sitten vihdoin lopputuotteen analyysin pariin!
Pia Pitkänen
Kirjoittaja on päivisin aluekehitysasiantuntija. Tekstin yhteydet
maakunnallisiin, kansallisiin ja EU-tason strategioihin eivät ole
sattumaa.
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Karjalaisessa 18.4.2020.