Aamulla on hyvä tehdä strateginen valinta ja erikoistua älykkäästi leivän leivontaan.

Kaurahiutaleet, vesi ja hiiva kulhoon ja vielä keittiöpyyhe kulhon ympärille suotuisan toimintaympäristön tukemiseksi. Sitten onkin tullut aika siirtyä sähköpostin ja aamupalaverin kautta aluekehitystyön ihmeellisen maailmaan.

Resurssiviisaus on puolen päivän sana. Perinneresepti ei kerro tarkkaa lisättävän jauhon määrää, mutta määrittelee, että resurssia tulee olla riittävästi kestävän kasvun turvaamiseksi. Lisäarvoa tuottaa hipsaus kansainvälistä toimintaa eli tässä tapauksessa suolaa, oreganoa ja oliiviöljyä.

Aluekehittäjä muistelee samalla kaiholla Kerubin lounaspöytää kotiruokalan tarjonnan ollessa jälleen yllätyksetöntä.

Kahvitauolla ollaan energiatehokkuuden ja palvelumuotoilun ytimessä, sillä nyt on tullut aika leipoa leivät. Suotuisaa toimintaympäristöön on tarpeen panostaa hetkinen lisää keittiöpyyhkeen alla ja sitten koittaakin jännittävin hetki, paistaminen, johon sisältyy paljon hiljaista tietoa sopivista lämpötiloista.

Aluekehittäjä saa itselleen hyvin mieluisan ajatuksen Excel-kaavion tekemisestä prosessin eri vaiheista, mutta sysää sen sivuun ja keskittyy uunituoreen valtakunnallisen aluekehittämispäätöksen lukemiseen.

Viimeinen pykälä uunista ulos! Ennen kohderyhmän vaikuttavuusanalyysiä on hyvä tarjota lopputuotteelle vielä hetki itsearviointiin keittiöpyyhkeen alla. Arvioinnin aikana on hyvä hetki ennakoida biotaloutta ja laittaa sokeriherneen siemenet vesikuppiin yöksi likoamaan huomista kylvöä varten. Tällä varmistetaan vihreä kasvu pääsiäispöytään.

Ja sitten vihdoin lopputuotteen analyysin pariin!

Pia Pitkänen

Kirjoittaja on päivisin aluekehitysasiantuntija. Tekstin yhteydet maakunnallisiin, kansallisiin ja EU-tason strategioihin eivät ole sattumaa.

Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Karjalaisessa 18.4.2020.