Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n 22.2. julkistamassa
väestöennusteessa on tarkasteltu 10 suuren kaupunkiseudun
väestökehitystä vuoteen 2040. Ennusteen tulosten mukaan vain kolmen
suurimman kaupunkiseudun (Helsinki, Tampere ja Turku) väestö kasvaisi
tarkastelujaksolla, muilla kaupunkialueilla väki kaupungistumistrendin
jatkumisesta huolimatta vähenisi. Näin kävisi myös Joensuun
kaupunkisedulla, jossa ennusteen mukaan olisi vuonna 2040 kaikkiaan
117 847 asukasta, 5,3 % vähemmän kuin vuonna 2017.
Ennuste on saanut paljon mediajulkisuutta osin siksi, että
Tilastokeskus julkisti syksyllä 2018 vain koko maata koskeneen
väestöennusteen, uusi alueellinen ennuste on tulossa vasta ensi
syksynä. Koko maan ennusteen keskeinen viesti oli väestökehityksen
huomattava heikentyminen syntyvyyden laskun seurauksena. Samalla
ennuste vei käytännössä pohjan edelliseltä, vuoden 2015
väestöennusteelta eikä aluetasolla tällä hetkellä ole virallista,
viime vuosien trendimuutokset huomioivaa väestöennustetta.
Jälkikäteen tarkasteltuna ja toteutuneeseen kehitykseen verrattuna
alueellisilla väestöennusteilla on ollut tyypillisesti yksi yhteinen
piirre - ne joko yli- tai aliarvioivat tulevaa kehitystä ja menevät
siten enemmän tai vähemmän pieleen. Ennusteiden epäonnistumisen syy on
usein siinä, että jatkaessaan toteutuneita muuttoliiketrendejä ne
eivät onnistu huomioimaan muutoksia todellisuudessa tapahtuvissa
kehityskuluissa, jotka vaikuttavat mm. alueiden työpaikkakehitykseen -
ja käytännössä ratkaisevat muuttoliikkeen suunnat.
Eväät pieleenmenoon ovat nytkin olemassa. MDI:n ennusteen
taustaoletuksena on, että väestökehitys olisi tulevaisuudessa
samankaltaista kuin vuosina 2015-2017. Nuo olivat kuitenkin vuosia,
jolloin Suomen talous alkoi toipua vuosikymmenen alkupuoliskon
taantumasta. Etelä-Suomen talouskasvu kiihdytti muuttoliikettä, mikä
näkyi myös Pohjois-Karjalassa: vuosikymmenen alun muuttovoittoputki
kääntyi vuosina 2016 ja 2017 muuttotappioksi. Jos asetelma
aluetalouskehityksen osalta muuttuu, Pohjois-Karjalan (tai minkään
muun maakunnan tai alueen) kehityksen ei tarvitse kulkea
poikkeuksellisten vuosien osoittamia latuja.
MDI:n ennusteessa suuri muutos aiempaan ei kuitenkaan ole käänteineen
vaikeasti ennustettavissa oleva muuttoliike vaan syntyvyydessä
tapahtunut romahdus, joka näkyy niin koko maan kuin
Pohjois-Karjalankin luvuissa. Pohjois-Karjalassa syntyi esimerkiksi
vuonna 2017 peräti 269 lasta vähemmän kuin mitä Tilastokeskuksen
vuoden 2015 väestöennusteessa oli ennustettu. Vuonna 2018 ero vain
kasvoi ja oli ennakkotietojen pohjalta jo 320 syntynyttä. Ero
ennusteeseen on hurja, yli 20 prosenttia. Mikäli syntyvyyden alempi
taso jää pysyväksi ilmiöksi, tämän kokoluokan muutos laittaa pitkän
aikavälin kerrannaisvaikutuksineen ennusteet uusiksi - väestökehitys
kääntyy jossain vaiheessa pakostakin laskuun. MDI:n ennusteessa
syntyvyyden ei enää oleteta laskevan nykyisestä. Jos laskutrendi
kuitenkin jatkuu, todellinen väestökehitys voi olla jopa nyt
ennustettua heikompaa.
Aivan oma ja väestön määrän kokonaismuutosta suurempi asia on se,
mitä tapahtuu eri ikäluokissa. Työmarkkinoiden kannalta oleellista on
työikäisten määrän lasku. Joensuun seutukunnassa 15-64 -vuotiaiden
määrän ennustetaan laskevan 11,5 prosenttia. Sote-palvelujen ja
-kustannusten kehityksen kannalta iso asia on puolestaan yli
65-vuotiaiden määrän kasvu 23,5 prosentilla. Molemmat kehitystrendit
merkitsevät isoja haasteita, joskin niihin voidaan nähdä liittyvän
myös mahdollisuuksia. Työpaikkoja avautuu ja hyvinvointipalveluille on
tilausta - jos vain maksajat löytyvät.
Suuret kaupungit, ydinkaupunkiseudut vai seutukunnat?
Sekin on hyvä huomata, että vaikka MDI:n väestöennuste voi olla aivan
realistinen, mediassa esitetyissä seutukuntavertailuissa Joensuun
seutukunta jää heikoille osin laajuutensa takia. Se näyttää olevan
maantieteelliseltä alueeltaan laajin tarkastelussa mukana olevista
seutukunnista. Käytetystä seutukunta-aluejaosta johtuen Joensuun
seudulle tulee kannettavaksi mm. Outokummun ja Ilomantsin laskeva
väestökehitys. MDI korostaa tiedotteessaan vahvasti kaupungistumisen
ja kaupunkiseutujen kehityksen merkitystä koko Suomen kehityksen
vetureina, mutta nojautuu kuitenkin ennusteessaan alueluokitukseen,
joka on kaukana toiminnallisten kaupunkiseutujen määritelmästä.
Ilomantsia tai Juukaa on kehitysedellytyksiltään vaikea nähdä osina
Suomen suuria kaupunkiseutuja, joiden tarkasteluun ennusteessa
väitetysti paneudutaan.
Seutukuntajako ei myöskään ole alueellisesti tasapuolinen.
Esimerkiksi Kuopion seutukunta muodostuu Kuopiosta ja Siilinjärvestä
ja on maantieteellisesti selvästi Joensuun seutukuntaa pienempi alue.
Samasta kertoo sekin, että ennusteessa käytetyn luokituksen osalta
Kuopion seutukunta käsittää vain keskuskaupungin ja ydinkaupunkiseudun
eikä lainkaan muu kaupunkiseutu -otsikon alle jäävää aluetta, jota
Joensuun seutukunnassa on mukana neljän kunnan verran.
Rajatumpaa toiminnallista kaupunkialuetta koskeva alueluokitus olisi
soveltunut paremmin ennusteeseen, jossa keskitytään erityisesti
kaupunkien kehityksen tarkasteluun. Tosin myös sekä Joensuun kaupunki,
että Joensuun ydinkaupunkiseutu ovat MDI:n ennusteessa pakkasella.
Niiden yhteenlaskettu väestö vähenisi ennusteen toteutuessa 1,7 %
vuoteen 2040 mennessä. Luku on kuitenkin pienempi kuin koko laajan
seutukunnan väestövähennys (-5,3 %). Tätä lukua painavat alas
seutukunnan muut kunnat, joiden väestömäärän ennustettu lasku (-22,5
%) on MDI:n ennusteessa mukana olevista alueista suurin.
Ja mitä sitten pitäisikään tehdä?
MDI:n johtopäätökset tuloksista ovat käytännössä päinvastaisia kuin
mitä Etelä-Karjalan liiton vain viikkoa aiemmin julkistaman Itä- ja
Kaakkois-Suomea koskeneen väestöennusteen tiedotteessa todettiin.
Siinä laskevan väestökehityksen takia avuksi peräänkuulutettiin
aluepolitiikkaa, Itä- ja Kaakkois-Suomen tapauksessa erityisohjelmaa.
MDI puolestaan tulkitsee ennusteen mukaisen kehityksen jotakuinkin
vääjäämättömäksi trendiksi. Konsulttitoimiston tiedotteessa mm.
todetaan, että politiikkatoimilla syntyvyyteen on vaikea vaikuttaa.
Muuttoliikkeen osalta puolestaan todetaan, että vaikka esimerkiksi
maan nykyinen hallitus on varmaankin tavoitellut tasapainoista
aluekehitystä, kaupungistuminen on vain kiihtynyt.
Myös se tuodaan esille, että syntyvyyden koko maata koskevan
romahduksen myötä kaupunkien kasvu on jatkossa pitkälti kansainvälisen
muuttoliikkeen varassa. Tällöin kasvu riippuu siitä, miten
kaupunkiseudut onnistuvat houkuttelemaan ulkomaisia osaajia. Avain on
siis elinympäristön houkuttelevuus ja tällöin MDI:n mukaan kaupungit
ovat oman onnensa seppiä. Joku voisi tosin aivan perustellusti olla
sitäkin mieltä, että elinympäristön vetovoimaisuuteen ja elinvoimaan
voidaan vaikuttaa myös kansallisilla politiikkatoimenpiteillä, samoin
mm. EU-ohjelmilla ja muilla aluekehitystoimenpiteillä. Merkittävänä
opiskelijakaupunkina Joensuun lähtökohdat ovat joka tapauksessa monia
muita alueita paremmat.
Edellä esitetyistä varaumista huolimatta MDI:n väestöennusteen isoja
linjoja ja keskeisiä tuloksia voidaan pitää uskottavina mennyttä
kehitystrendiä jatkavina skenaarioina. Sekä ennusteessa vahvasti
esille nouseva väestön keskittyminen kaupunkiseuduille, että
syntyvyyden lasku ovat trendejä, joiden kääntymisestä ei tällä
hetkellä näy merkkejä.
Toisaalta on hyvä muistaa myös asia, jota Tilastokeskus on omia
ennusteitaan julkaistaessa vahvasti painottanut: ennusteita ei ole
tarkoitettu vääjäämättömästi toteutuviksi kehityskuluiksi vaan ne
kertovat, mitä tapahtuu, jos asiat menevät niin kuin ennen eikä niille
tehdä mitään. Näin tulkiten nyt julkistettu väestöennuste tarjoaa
suunnittelulle ja päätöksenteolle hyödyllistä tietopohjaa, joka antaa
mahdollisuuden kehityskulkuihin reagoimiseen ja tiedolla johtamiseen.