Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n 22.2. julkistamassa väestöennusteessa on tarkasteltu 10 suuren kaupunkiseudun väestökehitystä vuoteen 2040. Ennusteen tulosten mukaan vain kolmen suurimman kaupunkiseudun (Helsinki, Tampere ja Turku) väestö kasvaisi tarkastelujaksolla, muilla kaupunkialueilla väki kaupungistumistrendin jatkumisesta huolimatta vähenisi. Näin kävisi myös Joensuun kaupunkisedulla, jossa ennusteen mukaan olisi vuonna 2040 kaikkiaan 117 847 asukasta, 5,3 % vähemmän kuin vuonna 2017.

Ennuste on saanut paljon mediajulkisuutta osin siksi, että Tilastokeskus julkisti syksyllä 2018 vain koko maata koskeneen väestöennusteen, uusi alueellinen ennuste on tulossa vasta ensi syksynä. Koko maan ennusteen keskeinen viesti oli väestökehityksen huomattava heikentyminen syntyvyyden laskun seurauksena. Samalla ennuste vei käytännössä pohjan edelliseltä, vuoden 2015 väestöennusteelta eikä aluetasolla tällä hetkellä ole virallista, viime vuosien trendimuutokset huomioivaa väestöennustetta.

Jälkikäteen tarkasteltuna ja toteutuneeseen kehitykseen verrattuna alueellisilla väestöennusteilla on ollut tyypillisesti yksi yhteinen piirre - ne joko yli- tai aliarvioivat tulevaa kehitystä ja menevät siten enemmän tai vähemmän pieleen. Ennusteiden epäonnistumisen syy on usein siinä, että jatkaessaan toteutuneita muuttoliiketrendejä ne eivät onnistu huomioimaan muutoksia todellisuudessa tapahtuvissa kehityskuluissa, jotka vaikuttavat mm. alueiden työpaikkakehitykseen - ja käytännössä ratkaisevat muuttoliikkeen suunnat.

Eväät pieleenmenoon ovat nytkin olemassa. MDI:n ennusteen taustaoletuksena on, että väestökehitys olisi tulevaisuudessa samankaltaista kuin vuosina 2015-2017. Nuo olivat kuitenkin vuosia, jolloin Suomen talous alkoi toipua vuosikymmenen alkupuoliskon taantumasta. Etelä-Suomen talouskasvu kiihdytti muuttoliikettä, mikä näkyi myös Pohjois-Karjalassa: vuosikymmenen alun muuttovoittoputki kääntyi vuosina 2016 ja 2017 muuttotappioksi. Jos asetelma aluetalouskehityksen osalta muuttuu, Pohjois-Karjalan (tai minkään muun maakunnan tai alueen) kehityksen ei tarvitse kulkea poikkeuksellisten vuosien osoittamia latuja.

MDI:n ennusteessa suuri muutos aiempaan ei kuitenkaan ole käänteineen vaikeasti ennustettavissa oleva muuttoliike vaan syntyvyydessä tapahtunut romahdus, joka näkyy niin koko maan kuin Pohjois-Karjalankin luvuissa. Pohjois-Karjalassa syntyi esimerkiksi vuonna 2017 peräti 269 lasta vähemmän kuin mitä Tilastokeskuksen vuoden 2015 väestöennusteessa oli ennustettu. Vuonna 2018 ero vain kasvoi ja oli ennakkotietojen pohjalta jo 320 syntynyttä. Ero ennusteeseen on hurja, yli 20 prosenttia. Mikäli syntyvyyden alempi taso jää pysyväksi ilmiöksi, tämän kokoluokan muutos laittaa pitkän aikavälin kerrannaisvaikutuksineen ennusteet uusiksi - väestökehitys kääntyy jossain vaiheessa pakostakin laskuun. MDI:n ennusteessa syntyvyyden ei enää oleteta laskevan nykyisestä. Jos laskutrendi kuitenkin jatkuu, todellinen väestökehitys voi olla jopa nyt ennustettua heikompaa.

Aivan oma ja väestön määrän kokonaismuutosta suurempi asia on se, mitä tapahtuu eri ikäluokissa. Työmarkkinoiden kannalta oleellista on työikäisten määrän lasku. Joensuun seutukunnassa 15-64 -vuotiaiden määrän ennustetaan laskevan 11,5 prosenttia. Sote-palvelujen ja -kustannusten kehityksen kannalta iso asia on puolestaan yli 65-vuotiaiden määrän kasvu 23,5 prosentilla. Molemmat kehitystrendit merkitsevät isoja haasteita, joskin niihin voidaan nähdä liittyvän myös mahdollisuuksia. Työpaikkoja avautuu ja hyvinvointipalveluille on tilausta - jos vain maksajat löytyvät.

Suuret kaupungit, ydinkaupunkiseudut vai seutukunnat?

Sekin on hyvä huomata, että vaikka MDI:n väestöennuste voi olla aivan realistinen, mediassa esitetyissä seutukuntavertailuissa Joensuun seutukunta jää heikoille osin laajuutensa takia. Se näyttää olevan maantieteelliseltä alueeltaan laajin tarkastelussa mukana olevista seutukunnista. Käytetystä seutukunta-aluejaosta johtuen Joensuun seudulle tulee kannettavaksi mm. Outokummun ja Ilomantsin laskeva väestökehitys. MDI korostaa tiedotteessaan vahvasti kaupungistumisen ja kaupunkiseutujen kehityksen merkitystä koko Suomen kehityksen vetureina, mutta nojautuu kuitenkin ennusteessaan alueluokitukseen, joka on kaukana toiminnallisten kaupunkiseutujen määritelmästä. Ilomantsia tai Juukaa on kehitysedellytyksiltään vaikea nähdä osina Suomen suuria kaupunkiseutuja, joiden tarkasteluun ennusteessa väitetysti paneudutaan.

Seutukuntajako ei myöskään ole alueellisesti tasapuolinen. Esimerkiksi Kuopion seutukunta muodostuu Kuopiosta ja Siilinjärvestä ja on maantieteellisesti selvästi Joensuun seutukuntaa pienempi alue. Samasta kertoo sekin, että ennusteessa käytetyn luokituksen osalta Kuopion seutukunta käsittää vain keskuskaupungin ja ydinkaupunkiseudun eikä lainkaan muu kaupunkiseutu -otsikon alle jäävää aluetta, jota Joensuun seutukunnassa on mukana neljän kunnan verran.

Rajatumpaa toiminnallista kaupunkialuetta koskeva alueluokitus olisi soveltunut paremmin ennusteeseen, jossa keskitytään erityisesti kaupunkien kehityksen tarkasteluun. Tosin myös sekä Joensuun kaupunki, että Joensuun ydinkaupunkiseutu ovat MDI:n ennusteessa pakkasella. Niiden yhteenlaskettu väestö vähenisi ennusteen toteutuessa 1,7 % vuoteen 2040 mennessä. Luku on kuitenkin pienempi kuin koko laajan seutukunnan väestövähennys (-5,3 %). Tätä lukua painavat alas seutukunnan muut kunnat, joiden väestömäärän ennustettu lasku (-22,5 %) on MDI:n ennusteessa mukana olevista alueista suurin.

Ja mitä sitten pitäisikään tehdä?

MDI:n johtopäätökset tuloksista ovat käytännössä päinvastaisia kuin mitä Etelä-Karjalan liiton vain viikkoa aiemmin julkistaman Itä- ja Kaakkois-Suomea koskeneen väestöennusteen tiedotteessa todettiin. Siinä laskevan väestökehityksen takia avuksi peräänkuulutettiin aluepolitiikkaa, Itä- ja Kaakkois-Suomen tapauksessa erityisohjelmaa. MDI puolestaan tulkitsee ennusteen mukaisen kehityksen jotakuinkin vääjäämättömäksi trendiksi. Konsulttitoimiston tiedotteessa mm. todetaan, että politiikkatoimilla syntyvyyteen on vaikea vaikuttaa. Muuttoliikkeen osalta puolestaan todetaan, että vaikka esimerkiksi maan nykyinen hallitus on varmaankin tavoitellut tasapainoista aluekehitystä, kaupungistuminen on vain kiihtynyt.

Myös se tuodaan esille, että syntyvyyden koko maata koskevan romahduksen myötä kaupunkien kasvu on jatkossa pitkälti kansainvälisen muuttoliikkeen varassa. Tällöin kasvu riippuu siitä, miten kaupunkiseudut onnistuvat houkuttelemaan ulkomaisia osaajia. Avain on siis elinympäristön houkuttelevuus ja tällöin MDI:n mukaan kaupungit ovat oman onnensa seppiä. Joku voisi tosin aivan perustellusti olla sitäkin mieltä, että elinympäristön vetovoimaisuuteen ja elinvoimaan voidaan vaikuttaa myös kansallisilla politiikkatoimenpiteillä, samoin mm. EU-ohjelmilla ja muilla aluekehitystoimenpiteillä. Merkittävänä opiskelijakaupunkina Joensuun lähtökohdat ovat joka tapauksessa monia muita alueita paremmat.

Edellä esitetyistä varaumista huolimatta MDI:n väestöennusteen isoja linjoja ja keskeisiä tuloksia voidaan pitää uskottavina mennyttä kehitystrendiä jatkavina skenaarioina. Sekä ennusteessa vahvasti esille nouseva väestön keskittyminen kaupunkiseuduille, että syntyvyyden lasku ovat trendejä, joiden kääntymisestä ei tällä hetkellä näy merkkejä.

Toisaalta on hyvä muistaa myös asia, jota Tilastokeskus on omia ennusteitaan julkaistaessa vahvasti painottanut: ennusteita ei ole tarkoitettu vääjäämättömästi toteutuviksi kehityskuluiksi vaan ne kertovat, mitä tapahtuu, jos asiat menevät niin kuin ennen eikä niille tehdä mitään. Näin tulkiten nyt julkistettu väestöennuste tarjoaa suunnittelulle ja päätöksenteolle hyödyllistä tietopohjaa, joka antaa mahdollisuuden kehityskulkuihin reagoimiseen ja tiedolla johtamiseen.