Pohjois-Karjalan maakunnan vaakuna
Heraldinen selitys
|
|
Punaisessa kentässä kultainen kruunu ja sen alapuolella kaksi esiin työntyvää, toisiaan vastaan iskevää käsivartta, joista oikea, haarniskoitu pitelee miekkaa ja vasen, rengaspanssarin peittämä paljaassa kädessä käyrää sapelia; kaikki hopeaa; paitsi aseiden kahvat ja haarniskan liitosvanteet kultaa.
Kulta kilven kentässä korvataan keltaisella ja hopea valkoisella.
Vaakunan käyttöön tai esittämiseen tarvitaan Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta haettava lupa. |
Maakuntalippu
 |
Pohjois-Karjalan maakuntalippu on virallinen lippu. Sen on hyväksynyt maakuntahallitus. Lippu on vihitty käyttöön 8.6.1997. |
Lipun virallinen selitys
Punaisessa lippukentässä valkoinen linnakekoroinen lipputangonpuoleinen pieli sekä keltainen kruunu, jonka alapuolella kaksi toisiaan vastaan iskevää käsivartta, joista oikea haarniskoitu pitelee miekkaa ja vasen, rengaspanssarin peittämä paljaassa kädessään käyrää sapelia; kaikki valkoista paitsi kahvat ja haarniskan liitosvanteet keltaisia.
Lipun käyttö
Pohjois-Karjalan maakuntalippua tulee kohdella ja kunnioittaa samalla tavalla kuin Suomen lippua. Maakuntalipun käytöllä korostetaan kuuluvuutta Pohjois-Karjalan maakuntaan, jonka muodostavat alueen asukkaat, kunnat, yhteisöt ja yritykset. Mainittujen tahojen toivotaan käyttävän maakuntalippua kaikissa tilaisuuksissa, joissa halutaan korostaa ja kunnioittaa Pohjois-Karjalaan kuulumista.
Lippujen arvojärjestys
Kun liputuksessa käytetään Suomen lippua, maakuntalippua, järjestö- tai yrityslippua ja vieraiden valtioiden lippuja, pätevät seuraavat yleissäännöt:
- Kun lippusalkoja on kaksi, neljä, kuusi tai enemmän, on lippujen sijoituksessa arvokkain asema heraldinen oikea puoli. Järjestys etenee heraldisesti oikealta vasemmalle eli yleensä katsojaan nähden vasemmalta oikealle (kun esimerkiksi rakennuksen edessä olevaa lippuriviä katsoo kadulta).
- Kun lippusalkoja on kolme tai viisi, on keskimmäinen paikka arvokkain. Viiden lippusalon rivistössä voidaan liputtaa myös siten, että heraldinen oikea puoli on arvokkain.
Lippujen arvojärjestys (sisäasiainministeriö)
Maakuntaviiri
 |
Viirin heraldiikka pohjautuu maakuntalippuun. Se on maakuntaviiri.
Sitä käytetään isännänviirinä ilmaisemaan läsnäoloa. |
Pohjois-Karjalan maakuntalippua ja -viiriä myy Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.
Pohjois-Karjalan maakuntalipun ja -viirin hinnat
Karjalanruusu on Pohjois-Karjalan maakuntakukka. Se tunnetaan suorista neulapiikeistään, joita on tiheässä myös kukallisissa versoissa. Karjalanruusun erikoisuutena ovat pitkät maarönsyt. Niinpä se ei kasva yksittäisinä pensaina vaan laajoina pensaikkoina. Karjalanruusun kukat ovat vaaleanpunaisia ja kiulukat pitkänomaisia. Kukkaperissä on nystykarvoja.
Laji on levinnyt laajalti Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Suomessa sitä on runsaasti vain Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Sitä tapaa kosteissa lehdoissa ja rehevissä korvissa. Karjalanruusua viljellään myös puutarhoissa.
(Kuva: Markku Tano)
|
Käki on Pohjois-Karjalan maakuntalintu. Käki on yleinen koko maassa, mutta se yhdistetään usein Karjalaan. Käki on arka lintu ja sitä pääsee näkemään vain harvoin, mutta ääni on kaikille tuttu kukunta.
Pesintätapansa vuoksi käkeen on liitetty paljon taruja ja uskomuksia. Käki on Suomessa ainut lintulaji, joka munii toisten lintujen pesiin ja jättää jälkikasvunsa näiden hoidettavaksi. Käen niin sanottu isäntälaji on usein leppälintu. Ulkonäöltään käki tuo mieleen haukan. Käki viihtyy puoliavoimissa maastoissa ja kuivilla mäntykankailla. Ruumiin pituus on hieman yli 30 senttiä. (Kuva: Arto Juvonen)
|
Vuolukivi on Pohjois-Karjalan maakuntakivi. Vuolukivi on pehmeä (kynsi naarmuttaa), rasvaisen liukas, vihertävän, sinertävän tai kellertävän harmaa, hienorakeinen kivilaji. Vuolukivi sisältää aina runsaasti talkkia ja vaihtelevan määrän karbonaattia, serpentiiniä, kloriittia ja muita mineraaleja.
Vuolukivi syntyi yli kaksi miljardia vuotta sitten. Vuolukiveä voi hyödyntää erilaisissa tuotteissa, sillä se omaa ainutlaatuisen kyvyn varata tehokkaasti kuumaa tai kylmää, luovuttaen sen hitaasti ympäristöönsä. Tästä syystä sitä käytetään muun muassa tulisijojen rakennusaineena ja rakennuskivenä yleensäkin. Suomen tärkeimmät esiintymät sijaitsevat Juuassa ja Polvijärvellä. (Kuva: Jari Väätäinen/GTK)
|
Järvilohi on Pohjois-Karjalan maakuntakala. Järvilohi on relikti eli merilohi, joka on jäänyt jääkauden jälkeen makean veden vangiksi. Järvilohi oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Viime hetkellä emokaloja onnistuttiin pyytämään sen verran, että viljely onnistui. Viljeltyjä järvilohia on istutettu lukuisiin Järvi-Suomen järviin. Suomessa järvilohta voi tavata luonnonvaraisena ainoastaan Vuoksen vesistössä.
Järvilohen ulkonäkö on samantapainen kuin merilohella, mutta väri on tummempi, ruumiin muoto ei ole yhtä solakka ja pyrstöevän lovi ei ole yhtä syvä. Muikku ja kuore kuuluvat pääravintoon sekä silloin tällöin myös ahvenet ja salakat. (Kuva: Ismo Kolari)
|
Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa !
:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa :,:
Ei oo meillä rikkautta
Eikä maamme viljavaa,
Vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;
:,: sit` ei pane idän halla,
eikä pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet :,:
Konsa vaino Suomeamme
Kovin kourin koittelee,
Silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee,
:,: ja kun onnen päivän koitto,
Suomelle taas sarastaa,
Silloin riemun suurin soitto,
Karjalasta kajahtaa ! :,:
Säveltäjä ja sanoittaja: P.J. Hannikainen
|
|
|
19.10.2009 15:25
EU-ohjelmat